Ryhmä D: Valta ja ideologia

1.1. Ideologia
Ideologia on niiden ideoiden muodostama järjestelmä, jotka ovat poliittisen tai taloudellisen teorian perusta. Puhekielessä ideologialla usein tarkoitetaan monesti tiedostamattomia perusoletuksiamme siitä, miten asiat ovat, tai miten niiden tulisi olla. Ideologia välittyy sanoissamme, teoissamme ja tavoissamme.

Ideologia auttaa meitä ymmärtämään, että valta ei rajoitu vain poliittisille vallanpitäjille, eikä sitä ole aina helppo huomata. Koska ajatuksemme rakentuvat sen varaan ja se hallitsee maailmankuvaamme, se on usein tiedostamatonta ja tuntuu luonnolliselta. Ideologia on aina subjektiivista.

Ideologia vaikuttaa käsityksiimme muista kulttuureista. Iris Varner ja Linda Beamer ovat havainneet kolme tapaa, joilla reagoimme muista kulttuureista tuleviin ihmisiin. Ensimmäinen on ylemmyyden oletus, eli monet kulttuurit pitävät omia arvojaan ja tapojaan muita perempina.

Toinen on etnosentrismi, eli ihmisillä on taipumus pitää omaa kulttuuriaan ainoana oikeana. Toiseen kulttuuriin sopeutuminen vaatii avoimmuutta erilaisia tapoja kohtaan, mutta ideologia vaikeuttaa tätä. Kolmas on yleismaailmallisuuden oletus, eli ihmiset usein virheellisesti olettavat, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Tärkeintä olisi löytää tapoja, joilla erilaiset ihmiset voisivat työskennellä yhdessä.

Habermasin mukaan työntekijät vapaaehtoisesti haluavat omaksua ja vahvistaa organisaation, yhteiskunnan ja kapitalistisen talousjärjestelmän oikeutetun valta-aseman. Tällaisen vallan näkymättömyys vain lisää sen voimaa. Se, että ihmiset itse luovat tätä järjestelmää, tekee heille vaikeaksi kuvitella vaihtoehtoisia todellisuuksia. Hallitsevuus edellyttää ihmisten saamista käyttäytymään tietyn sääntöjärjestelmän mukaan. Tätä järjestelmää voidaan tällöin syyttää yksilöiden järjestelmän nimissä tekemistä teoista.

1.2. Myytit, vertauskuvat ja tarinat
Myytit vahvistavat kulttuurin ideologiaa ja vallan lähteitä. Kertomuksissa usein paljastuu yhteisön uskomukset ja arvot. Myyteissä ovat perusvertauskuvat joista rakentuu maailmankuvamme. Tarinoita esiintyy myös organisaatioissa. Ne ovat vallan ja ideologian tärkeitä lähteitä.

Kriittinen teoria yrittää ymmärtää miksi työntekijöitä hallitsevat käytännöt mielletään oikeutetuiksi, eikä niitä vastusteta. Symboliset menetelmät, kuten myytit, vertauskuvat ja tarinat ylläpitävät tämän kaltaista oikeutusta. Pidemmällä aikavälillä ne voivat määritellä hyväksyttävän käyttäytymisen ja estää työntekijöiden kriittisen ajattelun. Kriittinen näkökulma auttaa ymmärtämään kuinka itsestäänselvänä pidetyt asiat voivat peittää tärkeitä valtasuhteita.

1.3. Organisaatioviestinnän tutkimus
Dennis Mumby on tutkinut organisaatioviestinnän tutkimusta. Hän muistuttaa, etteivät kriittisen teorian mukaan organisaatiot ole neutraaleja ympäristöjä, vaan ne ovat syntyneet kilpailevien eturyhmien ja edustusjärjestelmien kamppailuissa. Hän ehdottaa kolmea tapaa parantaa organisaatioviestinnän tutkimusta.

Ensinnäkin tutkijoiden tulisi ulkopuolelta tarkkailun sijaan ottaa tutkimuksen kohteet mukaan tutkimuksen tekoon. Toiseksi tutkimuksen tulisi olla osallistuvaa, eli tutkijoiden tulisi itse fyysisesti osallistua tutkimiinsa työtehtäviin. Osallistuva tutkimus auttaisi tutkijoita havaitsemaan myös akateemisen teorian kentän ulkopuolelta tulevat auktoriteetin lähteet.

Kolmanneksi tulisi harjoittaa kriittisemmin orientoitunutta tutkimusta, eli tulisi kiinnittää enemmän huomiota nimenomaisten viestintätapojen sisäisiin suhteisiin ja valtarakenteisiin. Mumbyn mielestä pitäisi siis kyseenalaistaa organisaatioviestinnän oletukset, määritelmät ja tutkimusmetodit.