Ryhmä A: Organisaatioviestintä ja ja klassinen liikkeenjohto

1.1 Miksi teoriaa?

Kaikki teoriat jakavat kaksi piirrettä: Ne ovat historianmukaisia ja vertauskuvallisia. Tämän kirjan kirjoittajien lähestymistapa teorioiden rooleihin organisaatioiden ymmärtämisessä on käytännöllinen, ja se tunnistaa niiden arvon ja rajoitteet. Teoriat toimivat myös resurssina, joka antaa meille mahdollisuuden selittää monia käytännön asioita. Teoriat ovat myös historiallista kerrontaa tai päämääräsuuntautuneita kertomuksia, joita kerrotaan perustelua varten. Teoriat voivat myös tarjota luovan yhteensulautumisen keskenään erilaisten aiheiden välillä, tai ne voivat tarjota täydellisen selityksen suppealle aiheelle. Joka tapauksessa teoriat heijastavat yksilöllisesti historiallisia olosuhteita ja kulttuurillisia ja poliittisia etuja. On tärkeää, ettei pyritä valitsemaan jotain tiettyä teoriaa, vaan on opittava näkemään jokainen teoria osana suurempaa jatkuvaa dialogia.

1.2 Organisaatioviestinnän teorioiden historiankirjoituksen kolme P:tä eli partial (epätäydellinen), partisan (puolueellinen) ja problematic (ongelmallinen).

Partial: Koska kaikki kielenkäyttö on epätäydellistä riippumatta pituudesta, ei voi olla absoluuttista historiaa, kokonaista selontekoa eikä täydellistä kuvausta organisaation viestinnästä. Viestinnässä on mahdotonta esittää kaikkea mistään, joten myös uudet näkökulmat ovat mahdollisia.

Partisan: Kaikki tekstit ovat kirjoitettu suosien tiettyä näkökulmaa. Organisaatioviestinnän historiankirjoitus on painottanut länsimaalaisen valkoisen miehen perspektiiviä, jättäen vähälle huomiolle eri vähemmistöt, kuten naiset. Tietämystä muokataan teorioilla. Tulkintaa käytetään, jotta ymmärretään maailmaa tai miten luodaan maailmankatsomusta. Jokainen tulkitsee asioita omalla tavallaan.

Problematic: Tarinankertojat kertovat omasta näkökulmastaan asioita puolueellisesta perspektiivistä. Myös organisaatioviestintä on monimutkaisempaa teorioiden ja perspektiivien suuren määrän vuoksi. Ihmiset esittelevät asiat niin, että ne palvelevat heidän omia intressejään.

Teoria on itsessään ongelmallinen. Vastaukset perustuvat siihen, mitä tiedetään, eikä siihen, mitä voitaisiin tietää. Tässä yhteydessä kannustetaan lukijoita tuomaan esille omat kokemuksensa ja ymmärryksensä, sekä tuomaan esille erilaisia näkökulmia. Ei voida olettaa, että joku tietäisi kaiken.

1.3 Klassinen johtamisoppi

Moni klassinen johtamistapa perustuu organisaation koneiden tehokkaaseen käyttöön. Nämä tavat ovat kehittyneet 1700-luvulta lähtien ja varsinkin teollinen vallankumous siivitti tätä kehitystä.

1700-luvulta 1900-luvun alkupuolelle organisaatiot toimivat kuten keisarikunnat. Organisaatiot olivat jatko kuningaskunnille, ne toimivat vaihdon välineenä, loivat työllisyyttä massoille sekä auttoivat sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Benjamin Franklin ajoi kovan työn tärkeyttä osana elämää. Hän yleisti nämä ideat amerikkalaisen työmoraalin perustaksi. Samaan aikaan Preussin kuningas Frederick suuri organisoi modernilla ja menestyksekkäällä tavalla armeijaansa tuomalla siihen arvojärjestyksen, erikoistumisen, välineistön standardoimisen ja sotilaskielen (käskyt).

Karl marx väitti, että työvoima oli erittäin tärkeä osa yritysten ja yhteistöjen organisoimiseen läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien. Vuoteen 1832 mennessä tästä oli kehittynyt toimintamalli, jota alettiin kutsua myöhemmin klassiseksi johtamisen teoriaksi. Sitä leimasi vahva työvoiman hierarkia.

Nopea teollisuuden kehitys 1800- luvun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa loi tarpeen organisoida ja järjestää lisää työvoimaa. Päädyttiin ratkaisuun, joka heijasti sosiaalisia ja poliittisia arvoja siihen aikaan, eli orjien hankkimiseen. Siitä seurannut Yhdysvaltojen sisällissota, on vaikuttanut organisaatioiden ja viestinnän kehitykseen.

Tähän aikaan jokaisella työntekijällä eli orjalla ja työnantajalla eli orjien omistajalla oli monia eri näkökulmia samoihin asioihin, mutta vain orjien omistajien kertomukset päätyivät yleiseen levitykseen. Orjat kertoivat myös omia tarinoitaan, mutta ne eivät saaneet julkisuutta. Orjat keksivätkin uusia tapoja, kuten blues-musiikki, ilmaista itseään. Johtaminen oli suoranaista tyranniaa 1800- luvulla, ja vallan väärinkäyttö normaalia. Kuitenkin vielä nykyäänkin valtaa käytetään väärin ja organisaation arvoja voidaan tarkoituksella vääristää.

Modernit tehtaat teollisen vallankumouksen aikakaudella kuvastivat ja laajensivat yhteiskuntaluokkien rakennetta ja tähtäsi samalla tasapainottamaan valtasuhteita ihmisten välillä. Työn organisointi ja kommunikointi sai aikaisemmin tehtaissa vaikutteita kovasta hierarkkisesta järjestelmästä sekä työnjaosta. Hierarkkinen järjestelmä nähtiin tuolloin vallan jakona vertikaalisesti ja tämä ilmentyi ihmisten harkitulla jakamisella työntekijöihin ja johtajiin. Työnjaolla taas tarkoitettiin, ennen teollista vallankumousta, työtehtävien jakamista tiettyihin yksiköihin.

Frederik Taylor oli yksi pioneereista johtamisen tieteellisen tutkimuksen osa-alueella vuosina 1880-1920. Taylorin ”Tieteellisen liikkeenjohdon perusteet” (1913) –kirja käsitteli työvoiman jakoa, kehittyneitä komentoketjuja ja kommunikointia, joka rajattiin käskyihin ja ohjeisiin. Tieteellisen liikkeenjohdon teoria ja sen käyttöönotto johti konflikteihin, koska se lisäsi hierarkkisia eroja työntekijöiden ja johdon välillä. Tieteellisellä liikkeenjohdolla oli myös hyvin johto-orientoitunut, tuotantoon keskittynyt näkökulma organisaatioista ja kommunikoinnista. Teoria ei ota huomioon inhimillisiä motivaatiotekijöitä, henkilökohtaisia työpaikalla vallitsevia suhteita, eikä joustavuutta.

Henry Fayol kehitteli teoriaansa klassisesta johtamisesta samoihin aikoihin Taylorin johtamisopin kanssa. Erityisesti hänen klassisen johtamisen viisi elementtiä (suunnittelu, organisointi, tavoitteen asettelu, koordinointi ja arviointi) ovat tunnettuja.
Fayol oli tiukan hierarkian ja selkeiden vertikaalisten komentoketjujen kannalla. Taylorin lailla Fayolin näkemysten mukainen organisaatiorakenne oli hierarkinen pyramidi. Vallan Fayol asetti keskiöön pienelle ryhmälle ihmisiä. Fayolin mukaan työntekijät tarvitsivat valvontaa, kuria ja selkeitä ohjeita. Fayol oli myös sitä mieltä, että työntekijöiden tuli alistaa omat intressinsä organisaation intresseille.

1900 - luvun alussa mm. pitkät työpäivät, olematon oikeusturva, heikko tasa-arvo ja työturvallisuus olivat työntekijöiden ongelmia. Mielivaltaisen järjestelmän tilalle tarvittiin tiukka ja säännelty järjestelmä. Byrokratiateorian keskeisin teoreetikko oli Max Weber ideaalimalleineen. Byrokratialle tunnusomaista oli mm. rationaalisuus, tekninen tehokkuus, formaalisuus, kirjalliset päätökset ja pitkälle viety työnjako. Weber näki byrokratian teknisesti ylivertaisena muihin organisoitumismuotoihin nähden. Nykyään byrokratia mielletään usein joustamattomana ja virkavaltaisena. Byrokratia on kuitenkin varteenotettava organisoitumismuoto pysyvyyden takaajana.

Klassisissa lähestymistavoissa viestintä palvelee rajojen asettamista ja koordinointia. Kommunikaatio on yhdensuuntainen kanava ylhäältä alaspäin kulkevana informaationa. Monet klassisen lähestymistavan teesit ovat edelleen käytössä ja vain nimikkeet ovat uudistuneet. Esimerkiksi klassinen ajatus oikean ihmisen löytämisestä oikeaan tehtävään voi olla organisaation individualisointia.